Neuletyö - Knitwork 38 / 2020
Leppoisaa lauantaita :)
Rupesin kirjoittelemaan tänne blogiin, koska yritän luistaa tässä pihatöistä. Ei sillä ettenkö pitäisi niistä, varsinkin kun ulkona on ollut tänään niin kaunis päivä, mutta nyt minua laiskottaa ajatus maahan tippuneiden omppujen keräämisestä ja haravoimisesta.
No niin. Palataanpa nyt ajassa hiukan taaksepäin täällä neule-elämässä. Minulla on ollut tällä viikolla menossa mm. operaatio pelasta villasukka :D Muistatte varmaan tuoreeltaan tämän Vanhapiika ilmaiseksi -sukan, jonka tein ja pyhästi vannoin neulovani sille vielä parinkin.
No siinä kävi niin, että kun rupesin neulomaan sukalle paria, tämä pinkki lanka loppui kesken. Kun jatkoin sukkaa sitten toisesta kerästä, se olikin eri värjäyserästä ja aivan eri sävyistä lankaa. Joo. En neulonut sitä sukkaa sitten koskaan valmiiksi ja meinasin heittää molemmat sukat roskiin.
Kun olin sitten jo heittänyt tuon keskeneräisen sukan roskiin (!!!) ja heiluttelin valmista sukkaa roskiksen päällä, en vaan voinut tehdä sitä. En voinut heittää pois hyvää sukkaa, vaikka sillä ei ollutkaan paria. Niin nostin sen hyllyn päälle lepäämään ja tuumin, että jospa se saisi vielä jatkoaikaa jossakin.
Olinhan tehnyt ison työn sitä suunnitellessa ja neuloessa. Silloin mieleeni tuli näyttely. Ajattelin, että sinnehän tuo sukka sopisi vallan mainiosti parittomanakin, jos vaikka tuunaisin sitä hiukan. Siitä se ajatus sitten lähti. Tämän sukan pelastamisesta :)
Koska sukka näytti minusta oikeastaan rehellisesti sanottuna vähän tympeältä tällaisenaan, päätin lisätä siihen reilusti väriä silmukoita jäljitellen ja ehkäpä myös kirjoen. Niin kokeilin ideaani ja ensimmäisenä väriä sai lisää jalkaterä. No sehän piristi sukkaa niin paljon, että päätin tuunata koko sukan etuosan.
Niin ompelin ja sitä mukaa kun sukka sai lisää väriä, se heräsi ikään kuin henkiin. Tuuminkin siinä ommellessa, että koska tämä sukka oli alunperinkin tarkoitettu "mainokseksi", niin tehdään siitä nyt sellainen sukka, että se huomataan. Kuten mainoksetkin pitäisi huomata.
Tämän sukka saikin niin kokonaan uuden tarkoituksen elämälleen. Kun sain sukan etuosan valmiiksi, ajattelin jättää sukan ihan tällaiseksi ja jättää sukan takaosan silmukoimatta. Ajattelin, että sitä ei näe kukaan, kun sukka roikkuu seinällä.
Muutin kuitenkin mieleni, kun nappasin sukasta muutaman kuvan ja katselin niitä. Kyllä. Kyllä tuo sukan takaosa pitää silmukoida myös ja laittaa sinne vähän lisää väriä, vaikka sitä ei kukaan katsoisikaan. Niin sukka olisi yksi kokonaisuus, eikä kuin vain puoliksi väritetty värityskirja.
Niin ompelin taas ja lisäsin myös sukan takaosaan vähän väriä. Kun olin tuhrannut sukan täyteen väriä, totesin, että nyt on hyvä. Siinäpä neonvärinen huomiota herättävä "mainos" näyttelyyn :)
Tämä sukka sai elämälleen jatkoaikaa näyttelyesineenä. Pohdin tuossa, että kun näyttely on sitten ohi, tämä sukka päätyy varmasti kotini seinälle koristeeksi ja muistoksi tästä näyttelystä. Mielessäni kävi ajatus jopa siitä, että pitäisikö sukka laittaa ihan ulko-oveen roikkumaan joksikin aikaa :D
Siinä olisi ollut naapureille puheenaihetta pitkäksi aikaa :D Noh. Sitä en kehtaa sentään mennä tekemään minäkään. Jos laitan jotain ulko-oveeni, niin joku tämäntapainen joulusukka voisi olla ihan kiva ajatus :)
This sock went almost into the trash can, but then I decided to save it in the last minutes. It got new life on AD sock and I will put it to the exhibition which we will keep next spring.
Kommentit