sinkyns%20011a500.jpg

Istun tässä läppärin äärellä ja tuijotan tyhjää paperia. Minun pitäisi kirjoittaa jotain blogiin, mutta en löydä sanoja. Mieleen tulee ajatus, että taidan luovuttaa ja yrittää taas jonain toisena päivänä uudestaan. Suljen Wordin ja huokaan syvään. Minulla olisi paljon kerrottavaa, mutta en tiedä mistä aloittaisin.

Kaikki sanat ovat hukkuneet jonnekin, enkä löydä niitä. Päätän kuitenkin yrittää vielä kerran ja kirjoittaa tästä hetkestä, kun en keksi mitään sanottavaa. Ehkäpä se johtaa lopulta itse asiaan tai sitten ei. Neulomisesta minun piti täällä puhua, en vain tiedä mistä aloittaisin.

Siitä on jo aikaa, kun olen kirjoittanut tänne viimeksi. Minulla onkin ollut jo pitkään suuri halu uudistaa tätä blogia jotenkin, sillä tunnen, että olen antanut tänne jo kaikkeni. Tarinat, joita sukista kerron tuntuvat noudattavan samaa kaavaa ja junnaavat paikoillaan.

Omakin kiinnostukseni blogin kirjoittamiseen on haalennut. Hyvät ideat olisivat siis tarpeen. Minulla on ollut jo vuosia se periaate, että laitan blogiin paljon kuvia ja vähän tekstiä, sillä se on se, mistä ihmiset pitävät. Kuvien katselusta. Harvempi jaksaa keskittyä lukemaan pitkiä teknisiä tarinoita siitä, miten sukat on toteutettu.

Mieluummin sen katsoo suoraan kuvista. Teen itsekin paljon juuri niin. Katson ensin kuvat ja jos kiinnostukseni herää, luen sitten tekstin. Nyt olen kuitenkin ajatellut, että jospa kokeilisin kirjoittaa neulomiseen liittyvistä ajatuksistani tänne vähän pidemmin ja kertoa myös omasta elämästäni aina jotain.

Saapa nähdä mitä tapahtuu. Lukeeko blogiani viikon päästä kaksi vai kaksisataa ihmistä. Minulle kaksikin lukijaa on jo ihan riittävä määrä. En tiedä vielä, mihin suuntaan tämä blogi tulee muuttumaan, sillä en ole suunnitellut sitä sen enempää.

Sen kuitenkin tiedän, että koska pidän kirjoittamisesta, se tulee olemaan jatkossa vähän suuremmassa roolissa täällä blogissa. Laitan toki tänne kuvia, kuten ennenkin 😊

Lämpöä sinne, Kikiliakii