Kirjoitus 2 / 2021

DSCN2449%20%282%29_850x366.jpg

Voi elämän kevät

No hei. Minun kevät taukoni alkaa olla nyt pikkuhiljaa ohi. Onneksi näin 😊. Olen vieläkin vähän väsynyt, mutta minussa on havaittavissa jo jonkinlaisia elonmerkkejä. Yksi tällainen varma elpymisen merkki on tietysti se, että olen tarttunut taas sukkapuikkoihin ja toinen merkki on sitten se, että istun tässä kirjoittelemassa taas teille tänne blogiin jotain kivaa 😊

Joku kysyi facebookissa äskettäin, lukeeko kukaan enää käsityöblogeja, vai ovatko kaikki siirtyneet Instaan ja Youtubeen videoiden pariin. Vastausten perusteella suurimmaksi osaksi varmaan kyllä, mutta itse olen jämähtänyt vielä tähän blogi-Insta yhdistelmään. Osaan kirjoittaa blogia ihan ok, mutta Instaa käytän vasta välttävästi.

Osaan siis lisätä Instaan kuvia ja kommentoida toisten kuvia. Ymmärrän mikä on hashtag eli # ja miksi niitä käytetään. Omia tarinoita en osaa siellä vielä julkaista. Se on hiukan noloa, mutta kun joutuu itse opettelemaan kaiken, niin se tapahtuu yleensä aika hitaasti ja kantapään kautta. Ja juuri kun olen oppinut tekemään jotain uutta, pitäisi opetella taas jotain uutta. Tuttu tunne?

Laahaan siis väkisinkin edistyksestä jäljessä, mutta toisaalta olen jo sen ikäinen, että se ei ole mikään ihmekään. Kehitys menee eteenpäin nykyään niin nopeasti, että tällaiselle vanhalle kurppanalle on suorastaan aika mahdottomuus olla koko ajan siellä aallon harjalla tietämässä mikä on in ja mikä out.

Sen tiedän, että Facebook on tänä päivänä kuulemma keski-ikäisten ihmisten paikka ja Instagramissa ovat nykyään kaikki. Twitteristä en tiedä yhtään mitään. En ymmärrä myöskään, mitä ovat Tik Tok ja Snap chat. Tiedän vain sen, että nuoriso käyttää niitä ja että Tik Tok on joku uusi hittijuttu. Siinä minun tietämykseni näistä asioista :D

Niinpä minä vanhus pitäydyn näissä vanhoissa somekanavissani, kirjoitellen tänne blogiin aina jotain ihan perinteisellä tavalla ja julkaisten Instagramissa puolionnistuneita sukkakuvia. Olenkin miettinyt usein, että miksei kukaan järjestä somekoulutusta erityisesti minunlaisilleni vanhoille tädeille, jossa väännettäisiin näitä perusasioita rautalangasta.

Minusta olisi tosi hienoa osata käyttää kaikkia näitä palveluita, jos vain osaisin. Ja minä osaan omasta mielestäni ikäisekseni aika paljon verrattuna moniin ystäviini. Tämän takia olenkin kipuillut tämän blogin uudistamisen kanssa viime aikoina niin paljon. En tiedä enää, miten tätä voisi kehittää vielä eteenpäin niin, että se olisi riittävän mielenkiintoinen ja kiva lukea.

Kaikki mahdollisuudet alkaa olla käytetty ja kaikki mitä on keksittävissä, on jo keksitty. Ainoa ”uusi” asia, jonka tänne blogiin voin vielä tehdä, on kirjoittaa juttuja ja sen takiahan näitä blogeja pidetään, että niihin kirjoitetaan :D Tässä teille siis yksi sellainen juttu. Vanhan keski-ikäisen naisen valitus siitä, kuinka hän ei pysy kehityksessä mukana, vaikka haluakin olisi.

Lämmöllä, Kikiliakii