Oi domino’s, domino’s ja domino’s

Olen miettinyt jo jonkin aikaa, että minun tekisi kovasti mieli neuloa jotain dominoneuleena. Itseasiassa. Olen haaveillut jo monta vuotta sellaisesta värikkäästä dominoneule tilkkupeitosta. Koska minulla ei riittäisi sen tekemiseen kärsivällisyys eikä pinna, työ jäisi luultavasti kesken. Siksi en ole varmaan aloittanut peiton neulomista koskaan.

Mutta ehkäpä minun pitäisi muuttaakin omaa asennettani? Tilkkupeitto on  suuritöisimpiä neuleita villapaitojen jälkeen ja sen valmistumiseen täytyykin varata aikaa. Se ei synny yhdessä yössä. Jos en aloita sitä, unelmani peitosta ei toteudu koskaan. Tällaiselle hätäpöksylle tekisikin varmasti ihan hyvää aloittaa työ, jossa vaaditaan pidempää pinnaa.

Jospa oppisin siitä jotakin. Löysin tässä ennen juhannusta muistitikulta kuvia viisi vuotta sitten neulomistani dominopatalapuista. Niistä se ajatus siihen omaan värikkääseen tilkkupeittoon karkasikin. Monivuotinen haaveeni tuli taas elävänä mieleen. Sellainen peitto olisi ihana, mutta pelkään aloittaa sen tekemisen. Enkä tiedä mikä siinä oikein pelottaa. Etten saa työtä koskaan valmiiksi?

Nämä kuvissa seikkailevat dominopatalaput olen neulonut nalle -langoista ja 3 mm puikoilla. Aloituskerroksella on ollut 29 silmukkaa. Novitaknits -sivuilta löytyy hyvä dominoneuleen ohje. Siinä ohjetta näihin patalappuihin. Tuon keskikavennuksen olen tehnyt ohjeesta poiketen vähän eri tavalla niin, että siihen on muodostunut tuollainen ”kaunis” silmukkajono.

Minusta se on nätimpi kavennus, mutta sitä en enää valitettavasti muista, miten olen tämän kavennuksen tehnyt. Joku kolmen silmukan kavennus se kuitenkin oli. Patalapun taustana on ainaoikeinneuleena neulottu yksivärinen pala ja reunat on virkattu yhteen eli nämä patalaput ovat kaksinkertaiset.

Haaveillen, Kikiliakii